lahdon tunnelmaa
hyvaa paivaa. saavuit lukemaan tunnelmiani siita, kun poistaudun (ehka) valiaikaisesti Suomesta tuonne Englantiin mielenkiintoisten opintojen perassa. aloitan psykologian lukemisen Sunderlandin yliopistossa ensi maanantaina, eli 17.9.2007. kelailin vahan pitaa kirjaa siita, miten on mennyt, ihan vaan itteeni varten, ja siis ihan vaan muitakin varten (saastyn ehka miljoonan sahkopostin kirjottamiselta, jota en kuitenkaan jaksaisi tehda). ihkaoman, tai siis vuokraamani asuntolakampan avaimet saan haltuuni lauantaina kuun 15., mutta lahden jo tanaan torstaina 13. syyskuuta kuulostelemaan ilmapiiria tonne saarivaltioon. bunkkaan ne pari arvaamatonta yota ihanalla entisella duunikaverillani minjalla, joka on jo vuoden ehtinyt sivistya laki-opintojensa aarella kyseisessa paikassa.
onhan taakin aika alottaa reissublogi..nyt on 13.9.2007 klo0236. vika yo suomessa, heratyskello soi tossa puolentoista tunnin paasta. alkuperanen ajatus oli menna kasilta nukkumaan ja nousta neljalta aamulla viimeistelemaan asioita, mut suunnitelmilla on tapana muuttua..
no eilinenhan arvatenkin venahti, kun ‘piti’ kaiken maailman ihania kavereita viela nahda vikaa kertaa vahaan aikaan, ja odotetusti pakkauksenkin jatin ihan viimetinkaan. onneks ylakerran camilla lainas henkilovaakaa, et osasin vahan punnailla mukaan otettavia asioita. no se nyt ei vaikuta tahan vallitsevaan hetkeen kuitenkaan millaan tavalla. nukkumaan paasin paria minuuttia vaille yksi, ja ystavallisesti sain nukkua yoni ihan siis Sangyssa, vaikka oon tottunut tohon olkkarin sohvaan (tai no en oo, ku oon ollut suurimman osan ajasta ihaneilla kavereilla yota oman kampan irtisanomisen jalkeen).. niinno, tuolla mun entisessa huoneessa tais sit olla kissapolya vahan liikaa. herasin 0150 astmaattisen henkitorven pihinaan ja tuskayskaan, jota naa kotielain-allergiat on tuntunut viime aikoina aiheuttavan. eika ees ollu lahtojannitysta nukkumaanmennessa, et kiitti vaan.
no hui siis, iso juttu tassa koko hommassa on ollut se, ettei oo janskattany oikeesti yhtaan toi lahto. ainoostaan mietityttaa ja on maaman hurjin fiilis, ku ne siella (viela toistaseksi) rapakon takana puhuu jotain kielta, jota en ihan aina tunnista englanniksi. mun tuleva kaveri Amy lupas olla vieraanvarainen ja puhua ‘queens englishia’ (eli sita koulukirjan -a teapot-enkkuu) jos en muuten ‘ihan aina’ meinaa tajuta. joohei. no mut kiva siis! ei oo montaa tuntia enaa ku oon jo siella kuulostelemassa tilannetta! lennot kestaa 2x 1h 45min, eka koopenhaminaan ja sit siita newcastleen. maailman siisteinta, et minja lupas tulla hakee mut ihan lentokentalta asti, et mun tarvii huolehtia mahd. vahan asioista. tommonen tuntuu niin hyvalta, ja se helpottaa varmasti paljon. siita sit metromatka sundiin, joka siis ehkapa kasittaakseni kestaa alle puol tuntia. minja ja sen se joku kaveri, jotka muutti yhes omaan vuokrakimppakamppaan, asuu kuulemma ihan siina vieressa missa munkin koti tulee seuraavan vuoden olemaan.
joo ja hei aika sairasta, sinne lahtee tana vuonna kuus suomalaista opiskelijaa. suurin osa niist menee tutustuu jonkin sortin taideaineisiin lahemmin, ma oon tammonen erakko psykopaatti. eiku miten se meni. ihan normaali ja ihana siis oon! kuitenkin, ne hullut suomalaiset (paikallisesti bloody finns!) on ottanu jotain yhteytta niinku jollain sahkopostilla etukateen, ihan uskomatonta taa nykytekniikka ja tietojarjestelmien kykenevaisyys! jotain oon kirjotellu niitten kaa nyt, ja yks niista tulee olemaan mun seinanaapuri. joku timo. timo.. sen taytyy olla poika.
juu ja sit viel uskomattomampaa, et jotenkin ihmeellisella tavalla ma tiedan kaikki paitsi yhen tyypin jo, joiden kans asun sit koko lukuvuoden saman katon alla (ja joiden kaa kaytan samaa vessanponttoa ja suihkua ja mikroaaltouunia ja vedenkeitinta ja jaakaappia ja..)! siel tulee kait sit olee kaks suomalaista (ma oon siis sen timon lisaks se toinen), ja sit kolme brittia, joista yksi miespuolinen. yhden henkilollisyys meista kuudesta on viela arvoitus, eika kukaan ole onnistunut hanta, puuttuvaa palaa, loytamaan internetin sokkeloista. arvoitus ratkennee kuitenkin ennen viikon loppua. ja siihenhan ei ole pitka matka. (toim. huom. FaceBook on oiva sivusto, jossa voi loytaa mita ihmeellisimpia asioita ja ihmisia! saahan taalla vahan niinku mainostaa?)
nyt mua alko vahan jurppimaan, ku tunnin paasta on heratys ja oikeestaan mulla on nalkakin. hengitys ei enaa huomattavasti pihise, pitaisko yrittaa vetaa toiset 50 minuuttia palloon? hei katellaan, jos kirjottelen taas fiiliksia vaikka lentokoneessa (JEEE, mut miksei siella voi olla varjo selassa ja hypata alas..?!) tai tanskan maalla. tai no niin siis viimeistaan maaranpaassa, tuolla viileassa ja vetisessa iso-britanniassa. en oo muuten ees varma, saanko kumppareita otettua mukaan..
